18.12.2020. Ilta. Kaikki iltani. Olen kotona. En halua olla missään muualla. Olen sisäisessä maailmassani. Siellä on kaikki. Puut ikkunani takana. Atlantti.. kuolleet ja elävät. Yritän kirjoittaa tuomatta omaa  erinomaisuuttani teksteihin.. Jos olen erinomainen, joku tai jotkut ovat vähemmän erinomaisia..? . En katso taakseni, en halua muuttua suolapatsaaksi... Vältän selittelyä, todistamista. Sisäinen totuus, kerrokset. saavat olla mukana. 

 Olen tutkinut uskontoja, filosofioita. Juuri nyt mieleeni nousee kuvia noin 40 vuoden takaa. Olin aloitteleva senttaaja. Aleksanterin kirkkopuisto.. Juoppojen asuntola.. sen pieni kirjasto.. Jääkauden, kausien, muovaamat soraharjut. Spirtus. Runot. Kynä ja lehtiö. Tunne, että olin perillä.. jossain... Puiden kohina..

 En kohdista mitään mihinkään. Joku lukee tämän.. tai sitten ei.. 

 20.12. Klo 16.40.  Tarvitsen toista ihmistä, ihmisiä, kokeakseni yksinäisyyden syvyyden ja korkeuden. 

 Apostoli Paavalin huomio: Ihmiset syyttävät toisiaan teoista, joita tekevät itse, itsekin. Niin.. Aina voi löytää syyn omille oikopoluilleen. Kiire.. "Antakaa kuolleiden haudata kuolleensa." omien asioiden tärkeys tärkeämpi kuin läsnäolo lähimmäisen kanssa. Eläkeläisharha. Eläkkeellä.. sitten vasta on hyvyyden, oma elämän aika. Jos tuo aika koittaa, ihmisyyden hehku on haihtunut. Kyky elää hetkessä.. 

 Apostoli Paavali varoitti järkeisopeista, mutta rakenteli itsekin järkeisoppia. Niin.. Kaikki ilman rakkautta on kylmää tuhkaa. Mutta rakkaus ei koskaan katoa. 

 Tie, totuus ja elämä. Jeesus ja Kristus ovat eri asioita. Kristus-tie on oma sisäistetty polku.. Ei kuolleita sanoja, höpinää, toiveiden rukousmyllyä.. 

 Kun seurakunnat syntyivät, rakennettiin.. Alkoi siirtymä hengestä virkamiesmäisyyteen.. Alhaisiin hierarkioihin, politiikkaan.. mutta henki toimii yhä.. 

 21.12  ilta. Sääkö ite puhut.. vai geenitkö sun huuliasi heiluttaa? Olin kuusivuotiaana tasaraha. Valmis. Joka hävittää elämänsä, löytää sen. Kuolema on kipollinen vettä kuumille kiville. 

  Surullinen näky.. nähdä liikkuvasta vaunusta, baarijakkaralta, kuolleiden puiden pino. Materialismi on turhuus. 

 Intian valtameri.. Pöydällä pari pelikorttia. Ristirouva ja irvistävä jokeri? 

​ Vanhuksen urotyö. Otti kaksi askelta keittiöön ilman tukea. Jaettu ilo. Siinä se on. 

  Kuviteltu koomikko: Eläimet on sun ystäviä! Hän pullistaa poskiaan. Naurunremahdus. Joo. Sä teet kuolemaa.. Tajuutko? Mene vielä, vie peräsi Sokoksen nurkille.. Kuolemalla on silinteri ja frakki. Pitkä häntä. Se heivaa sut ihan pian pakunsa takakonttiin.. 

  Ah ne alhaiset.. Mistä tuokin pätkä Quentin Patricin dekkarista tuli mieleeni? Ihminen, noin ylipäätään.. on kasautumien summa.. Kykenemätön lähes kaikkeen ideaaliin. Kokeile rukousta! Vain Sri Ramana Maharshi voi sut pelastaa.. Tai.. Tee se ihan ite. Aloita vaikka sähläämällä. 

 Vanhojen juoppojen esiintulo. Yeah. Näppisen Väiski.. Eläkepäivänä kalja Semaforissa. Puteli viinaketta ja kakkahousuisena paluu asuntolaan..